Avainsana-arkisto: Koufonissi

Häämatka Kreikan saaristoon 2005, Koufonissi

Johtuiko aikaisesta herätyksestä vai ulkoa kylältä ja satamasta kuuluvista äänistä, mutta nukuimme tosi huonosti. Lieneekö ollut joku paikallinen juhlapäivä vai onko keskiviikko Amorgoksella virallinen pikkulauantai? Kahden aikaan kuului vielä musiikkia ja nuorison mekastusta ylhäällä rinteessä olevaan majapaikkaamme asti. Blue Star Paros rantautui yöllä satamaan ja viimeistään sen ankkuriketjujen kolina olisi meidät herättänyt. Herätyskello soi 5.30 juuri, kun ajattelin vielä yrittää torkahtaa hetkeksi. Aamu oli pimeä, kapea kuunsirppi ylösalaisin kallellaan.

Saavuimme seitsemän jälkeen Pano Koufonissille, joka on kaksiosaisen saaren asuttu osa. Meidän lisäksemme laivasta jäi pois muutama matkaaja, poislähtijöitä oli runsaasti, lomakausi oli loppumassa. Koufonissi on lättänä saari, jonka päivässä kävelee päästä päähän. Tädit olivat taas yhtenä rintamana vastassa ja tarjosivat huonetta 30 eurolla. Tingimme hinnaksi 50€ kahdelta yöltä, asuimme taas kirkon vieressä. Teimme kylällä kävelykierroksen, jonka aikana näimme kolme uimarantaa. Oli säälittävää katsoa vuohia, joiden etu- ja takajalat oli köydellä sidottu yhteen. Ontuen ne etenivät pitkin kuivia laitumia. Lieneekö tarkoitus helpottaa vuohipaimenten työtä? Aamiainen oli jäänyt väliin ja jäimme leipomon terassille piiraille ja kahville. Siinä istuessamme nautimme kyläläisten keskinäisestä seurustelusta, vaikken minä heidän puheistaan mitään ymmärtänytkään. Koko joukon huomion herätti ohiajava terveyskeskuksen ambulanssi. Mitä on tapahtunut? Onko joku tuttava sairastunut? Kävelimme Finikas Beachille uimaan. Emme uskaltaneet polttaa nahkaa pitkään vaan palasimme kämpille siestan viettoon.

Parvekkeella oli yli +40 astetta. Ei siinä sietänyt olla, mutta pyykit kuivuivat yhdessä hujauksessa. Nälkä kurni suolissa ja lähdimme kotikatumme Big Bites – ravintolan varjoisalle terassille giroksille ja oluille. Otimme kirjat mukaan ja nautimme koko rahalla. Kerrankin meillä oli aikaa ja nimenomaan malttia istua paikoillaan ilman kiirettä.

Käymistämme pienistä saarista Koufonissi on yksi viehättävimmistä. Paikalliset eivät juuri englantia puhu, mutta kaikki tervehtivät ystävällisesti. Marketteja ja leipomoita on riittävästi, majapaikkoja ja tavernoja runsaasti, turismin silti lyömättä läpi. Rannoissa on valinnanvaraa ja tilaa löytyy kaikille, ainakin näin sesongin loppupuolella.

Illalla söimme kaupunginrannan lähellä olevassa Lefteris Tavernassa tzatzikia, punajuurisalaattia, musakaa ja uunilammasta. Isäntä halusi tarjota retsinamme. Teimme vielä iltakävelyn kylän ympäri. Mennessämme nukkumaan avoimesta ikkunasta kantautui läheisessä tavernassa soivaa mukavaa kreikkalaista musiikkia. Muuten olikin hiljaista.

Ei kiirettä mihinkään, ei suurempia suunnitelmia tälle päivälle. Hannu haki leipomosta sämpylät, marketista pieni pala juustoa, tomaatti ja itse sheikattavat frappet. Suunnistimme kohti Poria ja ”Yyterin hietikkoja”. Patikoimme pari kilometriä yli kuivien peltojen peittämän kukkulan ja laskeuduimme Pori Beachille, saaren hienoimmalle hiekkarannalle. Uituamme kävelimme paluumatkan pitkin rantaa myötäilevää polkua. Ohitimme muutamia mukavan näköisiä poukamia, joissa turkoosinvärinen meri hyväili rannan kiviä ja joitakin satunnaisia uimareita.

Palasimme marketin kautta kämpille suihkuun ja ansaituille oluille. Sandaalit kuivuivat parvekkeella, mutta me olimme saaneet hetkeksi auringosta tarpeeksemme. Otimme taas kirjat mukaan Big Biten terassille, tästähän on tulossa jo tapa! Kun illalla lähdimme kylille, emäntämme Popi istui pihallaan ja maksoimme samalla majoituksen. Hän kyseli olimmeko tyytyväisiä ja kehotti soittamaan ensi vuonna etukäteen, kun (?) olemme tulossa. Menimme syömään sataman lähellä olevaan Taverna Nikitourisiin. Paikka oli selvästi suosittu, täynnä kreikkalaisia ja italialaisia. Sekaan sopi vielä pari suomalaista reppureissaajaa. Pienet kalastusveneet lillivät kaupunginrannassa, tätä näkymää ei tulla vähään aikaan näkemään.