Avainsana-arkisto: Naxos

Häämatka Kreikan saaristoon 2005, Naxos

Aamulla kävelimme satamaan leipomon kautta, piiraat ja kaakaot saivat riittää aamiaiseksi. Express Skopelitis lähti matkaan kymmeneltä. Poikkesimme pienillä naapurisaarilla, Schinoussassa ja Irakliassa, joista varsinkin jälkimmäinen vaikutti laivasta katsoen varsin viehättävältä. Ehkä ehdimme joskus sinnekin? Totuttuamme pieniin saariin Naxos vaikutti todella suurelta, rantaviivaa riitti vaikka kuinka pitkään. Matka oli sen verran tyrskyinen, että kansipaikat laivan reunoilta tyhjenivät nopeasti, kun matkustajat hakivat katoksen alta suojaa pärskeiltä.

Saavuimme Naxokselle puolenpäivän jälkeen. Satamassa odotti ennennäkemättömän raadollinen huoneiden tarjonta. Tingimme hinnan 20 euroon ja lähdimme uuden emäntämme Angelan matkaan katsomaan Stratos Studiota. Ajoimme kaupungin ympäri (tiet ovat yksisuuntaisia), mutta Angela vakuutti matkaa rannalle ja keskustaan olevan jalkaisin vain muutama sata metriä. Vapaana oleva huone oli siisti ja sisälsi kaiken tarvittavan, mutta sijaitsi maan tasalla. ”Parveketta” ympäröi rakennustyömaa ja ylös kohoavat betonipalkit. Juu ei! Hyppäsin Angelan kyytiin ja taas kiersimme monen mutkan kautta viime vuonna rakennettuun Alsos Studioon. Kapusimme ylimmässä kerroksessa sijaitsevaan kaksioon (sängyt kolmelle), jossa oli huoneistonlevyinen parveke, hinta 25€/yö.

Uusi on aina uutta, mutta tämä talo oli rakennettu ja sisustettu kaiken lisäksi hyvällä maulla. Ihana kylppäri! Parvekkeelta oli näköala isolle valkoiselle kirkolle, toisella puolella siinsi Georgios Beach. Talo on keskellä paikallisasutusta, rauhallisen pikkukujan varrella. Sillä aikaa kun huoneistomme siivottiin, Hannu etsi lähimarketin ja otimme parvekkeella istuen tervetulomaljat paikallista Kitron Naxosta, joka on todella makeaa, kuin sokerivettä. No, jotkuthan oikeasti pitävät likööreistä. Minun oli jatkettava sitä 7 Upilla ja jäillä, uh! Aurinko alkoi paistaa parvekkeellemme mutta tuuli oli viedä kaiken irtonaisen mennessään.

Puoli seitsemältä ison kirkon kellot kalkattivat ja havahduttivat meidät päiväunilta. Nälkä antoi jo oireita. Mieli teki vaihteeksi pizzaa ja pastaa, jäimme satamakadun varrella olevaan Il Girasoleen. Satamassa juhlittiin häitä, vähän harmitti kun emme jaksaneet mennä katsomaan. Palasimme mutkan kautta kämpille, joimme iltakahvit parvekkeella, jonne kuului musiikkia satamasta asti.

Toisella puolellani hurisi ilmastointi, toisella puolella kuorsasi Hannu, joka heräsi yöllä vatsavaivoihin. Olimme molemmat juoneet hanavettä eikä minulla ollut minkäänlaisia oireita. Eiköhän se ollut rasvaisen pizzan syytä.

Lähikirkkomme kellot alkoivat seitsemältä kutsua kansaa sunnuntaipalvelukseen. Kellot soivat vajaan tunnin välein, samoin kuin kaupungin muidenkin kirkkojen kellot. Kaiuttimista kuuluivat papin liturgia ja laulut. Leipomot olivat suljettuina, mutta marketit auki. Lähdin vuorostani aamiaisen hakuun. Lähimarketissamme oli hyvät valikoimat hedelmiä, juustoja ja juotavia. Leivän korvasin täysjyväkekseillä. Ostin Hannulle pullotettua vettä, oman vesipulloni täytin kadunkulmassa olevasta hanasta.

Kevyen aamiaisen jälkeen lähdimme tutkimaan kaupunkia. Tuuli kovaa ja satamasta Apollon temppelille johtava kapea kannas huuhtoutui merivedellä, jätimme siellä käynnin toiseen kertaan. Kolusimme Kastron ja Burgosin kujat tarkkaan. Sieltä löytyy museoita, majoitusta, tavernoja, kahviloita ja kirkkoja. Linnoituksella järjestetään iltaisin konsertteja, tänään olisi tarjolla perinteistä kreikkalaista musiikkia.

Kyselimme satamakadun toimistosta lauttayhteyksiä. Keskiviikon lautta Kalymnokselle oli peruutettu, joten jätämme Lipsin väliin ja lähdemme pois Kykladeilta vasta perjantaina. Miten jaamme päivät Naxoksen ja Paroksen välillä, jää nähtäväksi. Söimme satamassa girospitat lounaaksi.

Kävelimme tietä pitkin Agios Georgios Beachin toiseen päähän, jossa surffaajat viihtyvät. Eipä meressä juuri muita ollutkaan, oli niin kova tuuli. Mekin päätimme jättää uimisen väliin ja palasimme mutkitellen siestan viettoon. Illalla osasimme suunnistaa suoraan kämpiltä Mike’s Bikes – vuokraamoon ja siitä syömään Sarris Tavernaan. Ei saisi lähteä nälkäisenä liikkeelle, innostuimme taas tilaamaan liikaa: chefin salaatti, valkosipulileivät, kermassa haudutettuja kanapaloja ja pastat molemmille. Iltaelämä ei taaskaan houkutellut, kävelimme hiljalleen kämpille. Tv:ssa oli meneillään HIM-ilta, tuttujen biisien soidessa lueskelimme ja kuuntelimme naapurin lasten myöhäistä mekastusta ulkona.

Heräsimme kahdeksalta, Hannu leipomoon ja minä kahvinkeittoon, mikä ei heti onnistunut, sillä Hannu oli vienyt mennessään avainkortin ja sitä tarvittiin virran saantiin. Kahvit juotuamme haimme 150cc skootterin päiväksi. Keskustasta pois selvittyämme suuntasimme pohjoiseen, kohti Apollonasta. Kerrankin alla oli kunnon skootteri joka kulki kuin juna isotkin ylämäet. Onnistuimme saamaan myös mukavat kypärät, jotka eivät vastatuulessa lentäneet niskaan samalla kun hihna hirttää kurkusta. Matkan varrella pidimme parit kuvauspaussit mm. juuri ennen Apollonasta kesken jäänyt kymmenmetrinen Kouroksen patsas.

Apollonasin rannassa joimme virvokkeet ja matka jatkui läpi vehreiden laaksojen ja pikkukylien, pitkin viileitä vuoristoteitä. Tiet olivat pääosin hyvässä kunnossa, mutta kylien läpi ajettaessa ne muuttuivat kapeiksi ja kuoppaisiksi. Ehkä tarkoituksella, jotta matkantekijät hidastaisivat vauhtiaan. Kävimme Monissa, Filotissa ja kahden tavernan (molemmat suljettuja) Damarionasissa. Ano Sangrissa alkoi olla jo epätoivoisen nälkäinen olo. Suljetun näköiseen Tzonnis Tavernaan meni myös skootterilla matkaava nuoripari, näkyivät saavan jotain syötävää joten sinne mekin suunnistimme kierrettyämme ensin pienen kylän kujaset. Erinomaisen lounaan jälkeen kävimme vilkaisemassa Kato Sangrin, joka oli pian nähty. Ennen Agia Anna Beachia kurvasimme vielä Agios Arsenioksen kylään.

Ja sinne sammui skootterimme! Heitin vitsinä että meiltä taisi bensa loppua. Vuokraaja oli aamulla vakuuttanut, että tankki on täynnä ja se pitää myös täytenä palauttaa. Mittari näytti edelleen täyttä tankkia, päivän aikana olimme ajaneet n. 70 km. Bensa-asemia oli matkan varrella ollut tiuhaan, tässä kylässä ei ainuttakaan. Ei auttanut muu kuin soittaa vuokraamoon ja pyytää apua. Saimme soittaa toisenkin kerran ja odottaa kaksi tuntia, ennen kuin apu bensakanisterin muodossa vihdoin saapui. Kello oli jo niin paljon että biitsit saivat jäädä. Ajoimme suoraan keskustaan, palautimme pyörän ja kävelimme kämpille suihkuun.

Tuntui, että olimme nähneet Naxosta tarpeeksi ja jätimme alakertaan Angelalle viestin, että poistumme huomenna puolenpäivän aikaan. Illan jo pimennyttyä lähdimme keskustaan. Ensimmäisestä vastaan tulevasta lipputoimistosta ostimme liput Parokselle menevään autolauttaan. Kun kyselimme jatkoyhteyksiä, kaveri olisi halunnut myydä meille nekin liput ja väitti vielä, että paikkoja on vain vähän jäljellä. Hannu meinasi hermostua kun päätin, että ostamme liput myöhemmin. Seuraavan toimiston myyjä kertoikin paikkoja olevan runsaasti, lisäksi saimme Kalymnos-Leros välille uuden aikaisemman yhteyden joka sopi meille mainiosti.

Kävelimme ylös Kastroon, mutta illan konsertti oli jo ehtinyt loppua. Pari armaan päissään olevaa kuulijaa enää valui alas rappuja (lipun hintaan sisältyi ilmainen juomatarjoilu). Meillä oli selvä suunnitelma viimeiselle Naxos-illalle; syömään tupla-annokset Sarris Tavernan ihanaa kermakanaa (”chicken fingers”). 

Kämpillä istuimme parvekkeella ja yritimme tuhota Kitron Naxosta veden ja jäiden kera, eihän sitä mukanakaan viitsi roudata. Tuuli oli tyyntynyt, ei myrskyä laseissa! Angelan mies Niko huuteli parvekkeemme alla ja sovimme, että hän vie meidät satamaan puoliltapäivin.

Aamupäivällä oli hyvää aikaa pakata, nauttia aamiainen parvekkeella ja tyhjentää jääkaappi. Niko tuli viemään meidät satamaan. Heidän tila-autonsa seisoo siellä ilmeisesti vakituisesti parkissa, saimme jättää rinkat auton tavaratilaan odotteluajaksi. Kävimme kuvaamassa Apollon temppelin. Paroksen lauttaa odotellessa istuimme sataman kahvilassa oluella muiden seistessä kiltisti lukkojen takana ”karsinassa”.