Avainsana-arkisto: Paros

Häämatka Kreikan saaristoon 2005, Paros

Saavuimme Parikiaan (Horaan) vähän ennen kolmea. Nikon serkku Mike oli meitä vastassa satamassa. Hyppäsimme hänen kyytiinsä ja lyhyellä automatkalla saimme nopean opastuksen Parikiasta ja Paroksesta yleensä. Studios Mike sijaitsee sataman toisella laidalla, lähellä kaikkea, pienen kadun varrella. 25€/yö saimme studiohuoneen tilavalla parvekkeella, näköala oli kattojen yli merelle. Mike lupasi tuulen tyyntyvän ja ilma tuntuikin entistä helteisemmältä. Sovimme kolmesta yöstä, lisämaksusta voimme pitää huoneen perjantaina yölaivan lähtöön saakka.

Lähdimme girospitoille ja esittelin Hannulle vanhakaupunkia. Siestan aikaan siellä oli rauhallista kulkea, kun kapeat kujat eivät olleet täynnä porukkaa, kuten iltaisin. Kävimme katsomassa myös (Miken mukaan) Kreikan vanhimman toiminnassa olevan luostarin ja Panagia Ekatontapilianin, bysanttilaisen ”sadan oven kirkon”.

Ostimme marketista aamiaistarpeita ja juotavaa jääkaappiin. Suihkut tuntuivat melko turhilta, sillä ilta-aurinko paistoi kuumasti tuulensuojaiselle parvekkeellemme kunnes painui vastapäisten talojen taakse. Metaxakahvien aikana suunnittelimme, miten vietämme seuraavat kolme päivää. Ehkä vuokraamme taas skootterin, saarella on useita pikkukyliä nähtäviksi, Naoussa hoitunee bussilla. Satamasta lähtee tiuhaan veneitä uimarannoille, samoin Antiparokselle. Seurasimme parvekkeella sataman laivaliikennettä. Blue Star Ferriesin iso autolautta rantautui ja ”Für Elise” soi taas korviimme, kun autoramppia avattiin. Illalla kiersimme vanhakaupunkia. Syömään päädyimme kuitenkin rantakadun varrella olevaan Spiros Tavernaan.

Parikian satamassa on varsin vilkas laivaliikenne. Aamulla siinä aloitettiin kalkin lastaaminen rahtilaivaan, meteli herätti meidätkin. Kävelylenkillä katsastimme Livadian rannan ja kiersimme koko kaupungin yläkautta. Kämpillä puimme uikkarit alle ja palasimme Livadiaan. Suojaisassa lahdenpoukamassa on hyvä hiekkaranta. Tilasimme rantakahvilasta puolikkaan viinin, samaan hintaan saimme varattua rantatuolit melkein vesirajasta.

Hannukin tykästyi Parokseen ja totesi sen olevan mukavampi kuin Naxos. Vanhakaupunki on kaunis ja sopivan pieni, rantoja löytyy kävely- ja venematkan päästä ja studiohuoneita on tarjolla runsaasti.

Kotikadullamme liikkui kolmijalkainen kissa. Tai olihan sillä kaikki neljä jalkaa tallella, mutta toinen etutassuista oli loukkaantunut eikä kissa käyttänyt sitä lainkaan liikkumiseen. Muuten se oli hyväkuntoisen näköinen, kuten muutkin Parikian katit, joten eiköhän siitäkin joku pidä huolen.

Menimme seitsemän bussilla Naoussaan. Aurinko oli juuri laskemassa ja pehmeä valo heijastui valkoisten talojen seinistä. Kujilla ja satamassa syttyivät putiikkien, kahviloiden ja tavernojen valot. Kävelimme hetken aikaa ennen kuin menimme Taverna Mouragioon syömään. Ennen kuin palasimme kymmenen bussilla Parikiaan, ehdimme vielä tehdä kävelykierroksen ja istahtaa kahville. Parikiassa osasimme jäädä pois kyydistä aivan kämppämme nurkilla. Oli hiljaista.

Hiljaista siihen asti, että kulmakunnan kaikki asukkaat lähtivät mopoillaan päivän töihin ja satamassa alkoi taas kalkin lastaus. Hannu halusi tarjota minulle mopopäivän ja vuokrasi 80cc Peugeotin, joka ei yrityksistä huolimatta käynnistynyt uudelleen kun pysähdyimme Agios Konstantinoksen luostarille. Ja taas soitettiin vuokraamoon! Tällä kerralla odotteluaika jäi puoleen tuntiin ja kävi niin kuin ounastelimmekin; setä polkaisi kerralla mopon käyntiin ja matkamme jatkui perhoslaaksoon. Perhosia oli vieri vieressä puiden rungoissa, muutaman näimme lentävänkin ja saimme ihailla niiden värikkyyttä. Kaskaiden siritys oli korviasärkevä (muilla saarilla niitä ei juuri kuullut, mutta Paros on Naxoksen lailla varsin vehreä saari ja varsinkin Parikiassa on useita puistikkoja). Jatkoimme Alikiin, jonka rantatavernassa tasasimme oluen. Päästyämme saaren toiselle puolelle tuuli ikävästi. Minulla oli taas mallia vastatuulessa niskaan tippuva kypärä. Kävimme monissa pikkukylissä (Drios, Lagaras, Piso Livadi), jotka eivät juuri toisistaan erottuneet. Olin etukäteen kuvitellut Piso Livadin isommaksi kaupungiksi, onhan se Paroksen toinen satama. Lounastauon pidimme Lefkesissä, joka on todella viehättävä vuoristokylä. Siestan hiljentämillä kujilla ei juuri muita näkynyt.

Kotimatkalla kävimme vielä kuvaamassa Naoussan iltapäiväauringon valossa. Parikiaan ajoimme Kamaresin kautta. Hannu totesi pitävänsä Paroksesta jopa siinä määrin, ettei pitäisi minään ihmeenä vaikka joskus palaisimme tänne takaisin. Ja onhan Paroksella paljon naapurisaaria, joilla emme ole vielä käyneet.

Menimme illalla syömään Regas Tavernaan, joka mainosti itseään kreikkalaisella live-musiikilla. Oli vielä hiljaista. Taas myytiin eioota, tilasimme zucchinipyörykät (parhaat tähän asti!), tzatzikia (tilliä, nam!), raskas ja rasvainen sienipiirakka (voitaikina, kermaa, juustoa, pekonia ja sieniä) ja local barley rusk – salaatti. Kymmeneltä paikalle tupsahti iso joukko kreikkalaista vanhempaa väkeä, olisiko ollut kyseessä jonkun synttärit tai sukujuhla? Bändikin aloitti soittamisen eikä pöllömpi bändi ollutkaan. Siinä jäi porukalta ruokailu kesken kun tädit pistivät jalalla koreasti. Hakivat minutkin mukaan ilonpitoon. Puolenyön aikaan luovutimme, maksoimme laskun ja kiitimme soittajia. Kävelimme vanhaan kaupunkiin, jossa myyntikojut olivat jo sulkeutuneet, ainoastaan baarit ja tavernat olivat vielä auki.

Viimeinen päivä Paroksella, ja senkin vietimme Antiparoksella. Kävelimme satamaan ehtiäksemme 10.15 lauttaan, joka oli kuitenkin peruutettu kovan tuulen takia. Meidät neuvottiin bussiasemalle. Linja-autolla Antiparokselle? No ei sentään, bussi vei meidät Pountaan josta lautta ylitti kapean salmen. Sinne, jos haluaa viettää lepolomaa ilman pakollisia nähtävyyksiä tai kummempia aktiviteetteja! Pari uimarantaa, majoitusta yllin kyllin, tavernoja, kahviloita ja matkamuistomyymälöitä. Melko turistisen kuvan saimme Antiparoksesta. Palasimme samaa reittiä takaisin Parikiaan ja menimme lounaalle vanhakaupunkiin.

Olimme sopineet Miken kanssa, että tyhjennämme huoneen kahdeksaksi. Jätimme rinkat huoneen ulkopuolelle ja kävimme syömässä Efesos Tavernassa. Haimme rinkat ja odottelimme satamassa Blue Star Parosta, joka oli vähän myöhässä. Olimme maksaneet lisämaksun nojatuolipaikoista, ilmankin olisi lepopaikka löytynyt sillä tilaa oli runsaasti. Harmi vain, että koko yönä TV ei hiljentynyt eivätkä valot himmenneet. Hannu yritti nukkua lattialla rinkka päänalusenaan, minä työnsin korvatulpat aivoihin asti ja retkotin mitenkuten tuolissani. Eipä tullut juuri nukuttua.